Kaikuja kellarista (osa 6)

September 30th, 2010

Moi!

Jälleen on takana yksi sessio jonka tarkoituksena oli edistää tulevan julkaisun valmistumista. Se mitä sessiosta jäi käteen onkin sitten toinen juttu.

Päivä alkoi mainiosti (joskus alkuvuodesta 2010, toim. huom.). Tuhdilla aamupalalla ja parilla kuppia kahvia. Kasasin “Ketarastudioiden” vaatehuoneeseen mikrofonit Karin lauluja varten hymyssä suin, sillä tänään oli hyvä mahdollisuus saada ensimmäisen biisin nauhoitukset pakettiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että ensimmäistä biisiä pääsisi vähitellen miksaamaan. Olin ilmoitellut sälleille että klo 12 aukeaa ovet nauhoituksia varten, mutta olin jo hyvissä ajoin 11 jälkeen valmis. Rec valo vilkutteli jo iloisesti Logic projektin lead-lauluraidalla, odottaen vain maestroa saapuvaksi.

Aikaa kun oli, testailin uutta GAP PRE-73 mikkietusta itsekseni mikrofoniin (tällä kertaa laulussa päätin käyttää GAP R1 active MK3 nauhamikkiä) huokaillen. Soundi oli näin äkkikuulemalta miellyttävä, vaikka omasta äänestään sitä harva pitää. Ehkäpä syynä olikin tuo huokailu… Mene ja tiedä.

Uusi mikkietunen.

No, joka tapauksessa kaikki oli enemmän kuin mainiosti. Fiilis oli aivan liian hyvä pistää purkkiin syvästi alakuloista, aikaisemmin raskaimmaksi biisiksi tituleerattua kappaletta. Johanneskin kävi poikkeamassa ja nostamassa tunnelmaa ja odotuksia päivän suhteen. Ilmassa oli selkeästi äärimmäisen jännittävä odotus, henkien lupausta jostain tajuntaa räjäyttävästä. Johannes totesi tuoneensa vain Karille lainassa olleen Stratocasterin. Taisi miehellä taas olla jotain kuumetta hankintojen suhteen. Liekö lomareissu tullut liian kalliiksi vai mistä on kyse, mutta huhut kertovat miehen myyneen yhden kitaroistaan. Ja vielä halvalla. Oli miten oli, mies ei jäänyt selittelemään tekemisiään ja poistui paikalta virne naamalla.

Lähes samalla oven avauksella saapui Kari. Väsyneimmät fanit piti vain potkia sohvalta pois tieltä että pääsisin itse ottamaan leppoisan asennon ennen nauhoitusten aloittamista. Päätin kuitenkin kysellä miehen kuulumisia ennen istuttamista laulukoppiin. Mies oli todella nähnyt vaivaa hankkiakseen biisiin sopivan apatian. Maestro oli katsonut tarpeelliseksi hakea vitutusta aina katsastuskonttorista asti, jossa mitä ilmeisemmin oli tyrmätty maestron näkemykset petonsa (siis se auto) sen hetkisestä kunnosta.

Pienen maanittelun jälkeen sain miehen siirrettyä pään päällään leijailevan sadepilven kera koppiin laulamaan. Katsastusmies on varmasti käyttänyt ilmaisuja kuten “sulla on vuoto tuolla etupäässä” tai “joku vaijeri sulla on jumissa”, koska Kari latasi lauluraidalle kasan alistunutta apatiaa taiteellisesti vireen kanssa leikitellen. Vaikeuksia ilmeni viimeistä kertosäettä vedettäessä. Ääni alkoi olla valmis, mutta rutistettiin sekin siitä pakettiin puoliväkisin pienen paussin jälkeen.

Pelkäsin että biisin lauluja ei saataisikaan pakettiin sinä iltapäivänä, mutta jostain Kari löysi uuden vaihteen päälle kun stemmoista alettiin puhua. Karkkipäivä on siis hyvä päivä? Tavarat saatiin kuin saatiinkin pakettiin ja kuppi teetä kourassa kuuntelimme koko settiä “isoista kajareista”.

- “Ihan Kauheeta Paskaa…”

Pitkän hiljaisuuden jälkeen siirryttiin vähin äänin vetämään slovarin C-osaan vähän tilu-kitaraa.

Jälleen päivä paketissa…

- Jouni