Kaikuja kellarista (osa 2)

January 22nd, 2010

Moro,

Studiolöpinät jatkuu… Tässä yhteydessä mainittakoon että allekirjoittaneen ajan- ja paikantaju saattaa olla hämärtynyt, joten kirjoitusten sisältö saattaa olla erheellistä monilta osin. Mutta se ei estä sinua lukemasta tämänkertaista stooria.

Seuraavana toimenpiteenä päätimme läväyttää kannutettujen biisien päälle vähän kitaroita, sillä Johanneksen paikat syyhysivät joko suunnattomasta innokkuudesta päästä soittamaan tai sitten jostakin enemmän tai vähemmän eksoottisesta tartunnasta johtuen. Veikkaan ensimmäistä, sillä Johanneksen lomareissu oli vasta tuloillaan.

Ensitöikseen treenikselle päästyään mies kiskaisi kielet irti kitarasta, ja alkoi sovitella uusia stringejä. Ei ollut poika ekaa kertaa työn touhussa sillä sen verran ripeästi narut löysivät paikkansa. Jahka vire oli saatu kaivettua esiin alettiin tositoimet. Kuudestoistaosien osien pikkaaminen hengittämättä on äärimmäisen vaikeaa. Johannes ei edes yrittänyt, vaan hengitteli varsin rauhallisesti tikatessaan menemään. Kaikin puolin yllätyksetön nauhoitustuokio tapahtumien suhteen, joten ehkäpä katsastetaan sitten enemmän teknistä puolta.

Setuppi oli toteutettu niin että tarkoituksena oli tällä kertaa nauhoittaa vain kuiva signaali reamppausta tai plugareita varten. Kitarasta piuha aktiiviseen DI-boksiin, josta signaali haaroitettiin nauhoituskalustoon ja toisaalta taas Johanneksen Mesaan, jotta mies sai fiilistellä soitellessaan. Peruskauraa.

Illan mittaan vedimme molempiin biiseihin Johanneksen osuudet, ja fiilistelimme hiukan eri soundeilla. Rankempi osasto varsinkin murahteli mainiosti pelkkien pohjienkin kanssa. Fiilis oli session jälkeen mainio, Johanneskin hymyili tyytyväisenä varmasti vielä seuraavana aamunakin.

- Jouni