Tuleeko tästä ikuisuusprojekti - kyllä

January 7th, 2010

Hyvää seuraavaa vuosikymmentä!

Kohta on kulunut jo 4 kuukautta edellisestä nauhoituspäiväkirjan osiosta, homma takkuaa jopa odotettua enemmän. Foreveristä puuttuu edelleen viimeinen silaus, outron orkesterit on vielä viilaamatta. Edellisellä kerralla ongelmia aiheuttanut Logicin metronomi sentään saatiin toimimaan. Käyttäjävirhehän se oli.

Toisena biisinä nauhoitimme Repeat-nimisen kappaleen. Jos joskus olet erehtynyt keikoillemme ja olet jopa kiinnittänyt huomiota tuottamiimme ääniin, saatat muistaa, että Repeat on oikeastaan raskain biisimme. Siksi olikin sopivaa vaihtaa tahtilaji 4/4:sta valssiksi, ja tehdä sovituksesta folk-henkinen.

Johdot toimivat hyvin myös sisustuselementtinä.

Johanneksen hiekkalaatikko.

Cajon ja mikitys.

Koska olemme tiheän nauhoitustahdin ystäviä, Repeatin kitarat nauhoitettiin joskus lokakuussa, cajon marraskuussa ja laulut marras-joulukuun vaihteessa. Kuten arvata saattaa, työläin vaihe on tämän päiväkirjan raapustaminen.

Alkuperäinen tarkoitus oli pitää kappale varsin riisuttuna, ja jossain määrin tämä myös onnistui. Taustalauluja ei taida olla kahta enempää missään vaiheessa, kitaroiden kanssa en ihan onnistunut pitämään yhtä karsittua linjaa, mutta mistään vallista ei kuitenkaan voida puhua. Tälläkin kertaa kitarat jäivät minun harteilleni, kun Johannes oli hoitamassa jotain kiireellisiä pankkiasioita Sveitsissä. Kiitoksena tästä soitin kuitenkin kompit sen verran epätarkasti, että Johannes sai myöhemmin taistella cajonia nauhoittaessa komppiensa kanssa. Kiusa se on pienikin kiusa. Tärkeintä ei ole lopputulos, vaan henkilökohtainen voitto. Jos totta puhutaan, kitarointi on selvästi paremmin tahdissa kuin Foreverissa (muistaen kuitenkin, että tavoitteena on tehdä uskottavaa indietä), tasainen harjaus on helpompi pitää tahdissa. Johannes oli väliaikana opetellut oikeaoppisemman cajon-tekniikan, eli toinen käsi hanskaa sekä virvelin että basarin, ja toinen hoitaa haitsun virkaa. Foreverissä taisi vielä oikea käsi hoitaa basaria ja vasen virveliä, haikan loistaessa poissaolollaan.

“This is where the magic happens.”

Tällainen oli laulukioski Foreveria varten.

Tällä kertaa Jouni laittoi minut laulamaan vaatehuoneeseen. Heijastuksia tuli todennäköisesti huomattavasti vähemmän kuin Foreveria nauhoittaessa. Miksauksen puolesta Repeatissa on tällä hetkellä selvästi maanläheisempi ja luonnollisempi soundi, kun taas Forever lähentelee täydellistä esimerkkiä nykyajan radiosoundista. Lopputulos tulee todennäköisesti olemaan jotain näiden kahden väliltä. Olettaen siis, että tämä projekti joskus löytää tiensä päätökseen.

Palkkio.

Syyskuun numerossa (pahoittelen, että tämän lukunautinnon ilmestymisväli on täysin satunnainen) kerroin Foreverin hissiversion olevan vielä kesken. No arvatkaa vaan, onko se sitä vieläkin? Tottakai. Itseasiassa täysin samassa pisteessä kuin 4 kuukautta sitten. Ehkä pitäisi unohtaa palkkiot ja keskittyä olennaiseen. Snookeriin. Siinä vasta laji.

Kyllä tää tästä, vielä jonain päivänä. Ehkä. Vahva ehkä.

-Kari