Ei kai voi olla…?

October 14th, 2007

Terve,

kuten eilen totesin, oli tänään aika jatkaa siitä mihin eilen jäätiin, eli pari lisästemmaa ja vanhojen laulujen korjailua sekä vielä jokunen maustekitara. Päivä oli yllättävän tuottelias, vaikuttaisi siltä, että kaikki tarvittavat (ja monta tarpeetonta) raitaa saatiin nauhalle. Näyttäisikin alustavasti siltä, että nauhoitukset alkavat olla jonkinlaisessa paketissa. Nyt Jouni tekee raakamiksaukset, joista sitten kuunnellaan, että tarvitaanko jonnekin jotain lisää, ja korjaillaan juttuja, jos korjaamisen tarvetta ilmenee.

Päivä alkoi jälleen “aikaisin”, puoli kymmeneltä oli lähtö treenikselle. Eilisestä ei oltu opittu mitään, joten aloitimme parilla korkealla huudolla. Ensimmäinen ja toinen linja menivät vielä joten kuten, vaikka kurkku yrittikin sanoa sopimuksensa irti, mutta kolmanteen linjaan homma sitten pysähtyi. En tiedä mikä ihme siinä on, että biiseihin on pakko tunkea yli oman äänialan meneviä laululinjoja. Kertakaikkisen tyhmää touhua. Luulisi, että tähän mennessä olisi jo oppinut, mutta ei. Väkisin sitä koittaa saada itselle luonnottoman korkeita ääniä suustaan ulos. Hmpf. Muutamaan kertaan tuota linjaa yritin, mutta ei hommasta tullut mitään, ensimmäisessä otossa ääni pysyi vielä jotenkin kasassa, mutta epävirettä oli luvattoman paljon. Keinot alkoivat loppua. Falsettiakin tuohon tarjosin, mutta Jouni ei koskaan ole ollut falsettien suuri ystävä. Muttamutta, kun hätä on pahin, on auttava porilainen lähellä… Näytti siltä, että Jouni saattaisi yltää tuohon nuottiin, joten paikat vaihtoon: minä äänittämään ja Jouni mikrofonin taakse. Ensimmäinen otto oli hyvä, mutta päätimme kuitenkin koittaa uusintaottoa, jos saataisiin nauhalle parempi otto. Jounin haukkoessa henkeä ja pyyhkiessä kyyneleitä kuuntelin mitä nauhalle oli tarttunut, ja koitin antaa ohjeita miten ottoa saataisiin parannettua. Jouni oli kohtalaisen hauska ilmestys siinä puhistessaan ja kyyneliä vuotavana, koittakaapa joskus itse huutaa kurkku suorana keuhkot tyhjiksi hieman liian korkeaa nuottia. Ei ole herkkua se. Äkkiä kävi selväksi, että Jounin(kaan) ääni ei kestänyt yhtäkään ottoa enempää, vaan nauhalle tarttui enää pihinää ja äänen rikkoutumista. Mutta onneksi ei tarvita kuin yksi otto, ensimmäisellä purkkiin, Jouni on todellinen pro. Seuraavalla demolla Jouni saa hoitaa kaikki laulut (jo aiemmin kitararaitojen kanssa taistellessa totesin, että Jouni saa soittaa seuraavalla kerralla kaikki kitarat).

“Ei se laulaminen nyt niin vaikeeta voi olla.”

“Wooooooooo!!” Jouni näyttää kuinka homma hoidetaan.

Pari ottoa, ja Jouni oli pelkkää puhinaa.

Lyhyen kusitauon jälkeen (kiinnostavaa, eikö?) jatkoimme vielä muutamalla stemmalla. Tai paremminkin puheella. Toisen biisin säkeistö ei vieläkään oikein ottanut toimiakseen, joten tungimme lisää tavaraa. Näinhän ongelmia ratkotaan, haudataan toimimattomuus suuren raitamäärän alle… Jossain välissä voisi jopa sanoa epätoivon iskeneen, kun nauhoitimme jo oveakin (siis ääntä, joka ovesta lähtee kun se paukautetaan kiinni). Taidettiin joukkoon vähän shakeriakin tunkea. Kaikkea täytyy yrittää, joskus neulakin löytyy heinäsuovasta. Ehkä ensi viikon aikana saadaan kuningasidea tuohon säkeistöön, ja kuin taikaiskusta se alkaisikin toimia. Itseasiassa säkeistö ja stemmat saatiin toimimaan hieman myöhemmin kitaroita nauhoitettaessa, mutta siitä lisää aivan hetken kuluttua.

Kun laulut olivat paketissa, siirryimme viimeisiin maustekitaroihin. Akustinen nauhoitettiin uudestaan mikrofonin kanssa, ja soundista saatiinkin heti selvästi enemmän akustisen kuuloinen. Aikaisemminhan soitin akustista H&K:n Trilogyn läpi, ja kyllähän tuossa väkisin häviää akustiselle ominainen soundi. Konkkamikillä saatiin talteen parempi soundi. Samaisen biisin c-osaan tungettiin, yllätys yllätys, lisää kitaroita. Lopulta yksi kitararaita sai kaverikseen kolme samaa teemaa seuraavaa raitaa. C-osa on nyt todella täyteen ahdettu, tilaa ei kyllä ole edes nimeksikään, mutta mitä sitten, korvakarkit kunniaan. Tosin minulla on vahva kutina (kuvainnollisesti puhuen), että Jouni karsii miksauksessa aika rankalla kädellä raitamäärää. Vastalauseita tullaan esittämään puolin ja toisin =)

Kuten tuossa muutamaa kappaletta aiemmin totesin, saatiin yksi ongelmia tuottanut säkeistökin toimimaan. Tai ehkä on vielä liian aikaista sanoa että se toimii, idea vaatii muutaman päivän sulattelua ennenkuin voi oikeasti muodostaa mielipiteen asiasta, mutta kuitenkin. Kun Ebow:ta ei ollut käsillä, jouduimme perinteisin konstein pitkittämään sustainia, eli ei muuta kuin kitara kaulalle ja kaapin viereen seisoskelemaan. Yllättävän hauskaa jälkeä saatiin aikaseksi. Toiseen säkeistöön lisättiin myös tilukitaraa ja pikkukivoja fillejä. Lopputuloksena siis säkeistö täynnä mausteita. Kyllä sillä kura peittyy. Siksi kai ruokaankin mausteita laitetaan, ettei pahat raaka-aineet maistuisi? Biisin dynamiikka tuossa tosin kärsii, kun säkeistö hyppää enemmän silmille kuin kertosäe. Noh, miksauksessa korjataan kaikki äänityksessä tapahtuneet soitto- ja sovitusmokat =) Tai viimeistään markkinoinnissa.

Taiteellista. Näillä mikeillä on laulut taltioitu.

Raitoja on nyt Applen kovalevyn uumenissa suuri määrä, ei nyt ihan Nightwishin raitalukemille päästä, mutta meillä ei toisaalta ole sinfoniaorkesteria mukana. Ja onhan meillä yksi jäsenkin vähemmän. Miksauksesta tulee todella pitkä ja uuvuttava, raitoja on pakko tiputella jotta kokonaisuus pysyisi kuunneltavana. Mutta eiköhän tämä tästä. Ensi viikolla jatketaan uusin kujein.

“Kun kaikki on annettu.”

-Kari