Kitaroita ei voi koskaan olla liikaa

October 12th, 2007

Terve,

Eilen oli taas aika jatkaa minunkin osalta nauhoituksia ja haistella Jounin Unkarin reissun tunnelmia. Bacardikolan tuoksu oli jo miltei kokonaan haihtunut. Ihan työttömänä en nauhoitustaukoa kuitenkaan ollut, vaan laitoin erään vanhan biisin lähes kokonaan uusiksi. Biisi on aina ollut “ihan kiva”, mutta mitä kauemmin sitä on tässä soitettu, sitä enemmän puutteita biisistä on löytynyt. Mitään yksittäistä syytä en ole vieläkään keksinyt miksi näin on, mutta biisi ei vaan lähtenyt. Kun ei toimi niin ei toimi. Eikä biisillä ole vieläkään nimeä, vaikka sitä on keikoillakin jo pitkän aikaa soitettu. Ehkä nyt on aika ottaa itseäni niskasta kiinni, ja vihdoin nimetä kyseinen kappale… Uusi versio potkii huomattavasti paremmin, katsotaan mitä biisistä kehkeytyy, jahka se saadaan kunnolla treeniin. Hyvä siitä tulee, uskotaan niin. Jos ei toimi, niin allekirjoittaneen on syytä viedä sävelkynänsä teroitettavaksi.

Jaahas, jos sitä sitten siirtyisi itse asiaan eli eilisiin nauhoituksiin. Lähtökohdat olivat aiempiin kertoihin hieman erilaiset, sillä tällä kertaa minulla ei ollut juurikaan käsitystä että mitä soittaisin. Varsinkin mausteraitojen kanssa tykkään enemmän työskentelytavasta, jossa vaan istutaan nauhoittamaan ja katsotaan mitä syntyy kuin että kaikki olisi ennakkoon suunniteltua ja harjoiteltua. Äänittäjän hermo tuollaisessa on tietysti kovilla, mutta minulle se, että luovuudelle jätetään selvästi tilaa, tuo mielenkiintoa koko hommaan. Koskaan ei voi tietää syntyykö timanttinen mauste, vai pelkää äänisaastetta. Nauhoitimme muun muassa hymyä herättäneen emolead-kitaran toisen biisin kertsiin, mutta saa nähdä käytetäänkö sitä. Emme vielä osanneet päättää sopiiko se kokonaisuuteen vai ei. Samaisen biisin c-osaan mausteita nauhoitettaessa sain pitkän miinuksen mustaan vihkoon: en ollut etukäteen tarkistanut alkuperäiseltä demolta miten yksi harmoniakitara meni, ja enhän minä sitä sitten treeniksellä saanut päähäni. Virhe! Kotiläksyt tekemättä ja kiinni jäin.

Jossain vaiheessa iltaa otimme käyttöön Johanneksen Yamaha-merkkisen elektroakustisen, ja koska naapurikämpässä metelöitiin, kytkimme kitaran H&K:n Trilogyyn. Melkoista sekä vahvistimen että kitaran väärinkäyttöä… Tällä kattauksella saatiin kuitenkin hienoja juttuja c-osaan, voi kuitenkin olla, että akustinen täytyy vielä soundin takia nauhoittaa perinteisin keinoin mikrofonin kanssa.

Akustinen kitara putkijyrän läpi.

Päivään mahtui myös yhden harmaita hiuksia tuottaneen kitarafillin nauhoitus, aikaisemmilla kerroilla filli oli milloin epävireessä ja milloin muuten vain huonosti soitettu. Vaihdoin fillin sormituksen mukavasti (lue: kivuliaasti) sormia venyttävään “hämähäkkiotteseen” ja fillistä saatiin kuin saatiinkin kohtalainen otto kovalevyn uumeniin.

Päivän saldona oli siis kasa raitoja, muutama uusi harmaa hius äänittäjä-Jounin päässä sekä lisää kulumaa jo ennestään kuluneelle Applen delete-nappulalle. Suuri osa ajastahan tuollaisessa luomisessa menee säätöön ja hakemiseen, “Pitäskö soittaa näin? Eikun en voikaan, kun se riitelee ton linjan kanssa. No entä näin sitte? Eiku…”. Toinen aikaa vievä ja Jounin “rakastama” minun suusta usein kuultu lausahdus on: “Tähän(kin) sopis harmoniakitara…”. Äänittäjän tuskastuminen on taattu, testattu on.

Tästä jatketaan viikonloppuna stemmalauluilla, ja jokunen kitararaitakin on vielä soittamatta, mutta loppusuora nauhoitusten osalta häämöttää jo. Sitten on vuorossa miksausta ja muuta oheistoimintaa, kuten kansia ja vastaavaa. Välimiksauksia kuunnellessa välillä tuntuu, että nauhalle on ihan oikeasti saatu hyvää tavaraa ja biisit toimivat, ja taas toisena hetkenä tuntuu, että tuotokset ovat ehkä pahinta kuraa ikinä. Katsotaan kumpi jää lopulliseksi fiilikseksi, ensimmäistä toivotaan. Nyt S-Osikselle hakemaan inspiraatiota stemmoihin Stanleyn, Snipe Driven ja Monitors Aliven keikalta!

-Kari