Äänihuulten palasia popfiltterissä

September 30th, 2007

Tänään jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin, eli lauluja oli ohjelmassa. Valmistauduin samoin kuin eilenkin, eli kuuntelemalla illalla Bleakin Calebin laulutaidetta, siinä on muuten taitava mies laulamaan. Lähtee huudot ja falsetit ja rääkynät ja kaikki. Ja on muuten livenäkin melkoinen setä laulamaan, todistettu on. Takaisin asiaan, tällä kertaa kellarissa oli hiljaista meidän saapuessamme, ja mikin ja muun tilpehöörin asetuksetkin olivat enemmän tai vähemmän kohdallaan, joten pääsimme aloittamaan laulamisen heti. Aloitimme eilen kesken jääneestä biisistä ja nauhoitimme kertosäkeet, jotka eilen jäivät tekemättä naapurien rummuttelun takia. Loppuun lauloin myös muutaman vaihtoehtoisen venytyshässäkän ja huudolta etäisesti kuulostavan äännähdyksen. Katsotaan nyt mitä tullaan käyttämään, vai täytyykö loppua hioa vielä. Ihmeen pienellä vaivalla ja pienellä määrällä ottoja saimmekin valmista. Nyt odotetaan, että kelpaako raidat kaikille vai palataanko takaisin sorvin ääreen.

Tältä se ääni näyttää. Tässä on tosin vain pieni osa raidoista, joita tällä hetkellä taitaa olla jotain 100 kieppeillä…

Kun olimme saaneet kaikki yhtä kuiskauskohtaa lukuun ottamatta nauhalle, alkoi taas käytävän varrelta kuulua hevimeteliä. Päätimme toimia saman kaavan mukaan kuin eilen, eli siirryimme kitaroihin. Jatkoimme nauhoittaen toista biisiä, koska ensimmäinen alkaa olla jo kohtalaisen hyvässä kuosissa. Kuten Johannes omassa studiotarinassaan kertoi muutama päivä sitten, ”helppo” biisi tuotti yllättävän paljon vaikeuksia. Soittamani kuvio päädyttiin lopulta nauhoittamaan yksi kieli kerrallaan sisään, koska kuvio kuulosti liian mössöltä muuten soitettuna. Vikaa oli varmasti sekä soundissa että soittajan sormissa. Nauhoitimme myös muutaman oton biisin säkeistöä, ja olihan tuo soitto minullekin vaikeaa. Olen varmaan viimeksi soittanut tuota kuviota joskus aikanaan kun biisin olen tehnyt, ja sen kyllä huomaa. Parilla otolla ei kovin kummallista lopputulosta saatu aikaiseksi, ja kun kellarissakin taas oli hiljaista, päätimme siirtyä takaisin laulujen pariin.

”Life Through a Lens”. Eikun äänittäjäsetä popfiltterin läpi.

Ääneni oli jo hieman väsynyt eilisestä monen tunnin laulamisesta, sekä aamuisista otoista, mutta päätimme kuitenkin katsoa mitä narulle tarttuu. Koitin saada biisiin hieman aggressiivisempaa laulua ja tunnetta puserrettua, ja jossain määrin siinä jopa onnistuin. Minä en laulajana ole kovinkaan monipuolinen, ja kuten ensimmäiseltä demolta kuulee, ääneni on aika poikakuorotasoa. Rokkia ja rosoa ei juurikaan irtoa, mutta yritin kuitenkin puskea ja pusertaa voimaa ja käheyttä lauluihin. Viimeistä kertosäettä nauhoitettaessa laulaminen alkoi jo olla aika tuskaista, ja ääni petti useaan kertaan, mistä johtuen kertosäe jouduttiin nauhoittamaan palasissa. Mikäli nuo otot jäävät lopullisiksi, äänitteeltä todennäköisesti kuulee kuinka äänihuuleni huutavat hoosiannaa. Noh, taiteen vuoksi on kärsittävä. Ja sanottava on, että uskon tuon rääkkäyksen tekevän vain hyvää demolle, viimeksi laulut olivat vähän turhan voimattomia. Pikkuhiljaa tässä kehittyy laulajana, mutta vielä on kyllä todella paljon opittavana. Lähinnä näiden muutaman vuoden aikana on oppinut vain sen, ettei oikeasti osaa kovinkaan paljoa.

Tässä vuodatetaan sydänverta ja äänihuulten paloja.

Välillä nestettä. Itse asiassa vettä meni noin 2 litraa aamupäivän aikana.

Tämänpäiväisistä nauhoituksista on muistuttamassa kohtalaisen kipeä kurkku ja painuksissa oleva ääni. Huomenna on varmaan syytä pitää lauluista taukoa, mutta eiköhän tässä kohta taas olla laulukunnossa. Ja onhan noita kitaroitakin vielä iso annos tekemättä. Ja se mahdollinen kolmas biisikin on vielä vaiheessa. Ensimmäisen alustavan demon sain tehtyä tällä viikolla, mutta saa nyt nähdä mitä tuon biisin kanssa tehdään. Biisi itsessään on ehkä yksi parhaista, joita koskaan olen tehnyt, mutta voi olla, että se on liian erilainen ja liian vaiheessa. Alkuperäinen ajatus oli tehdä biisistä akustinen versio, mutta saattaa olla, että pelkät akustiset kitarat ja laulut eivät kannata biisiä tarpeeksi koko viittä ja puolta minuuttia. Ajatuksena on kyllä tehdä tuohon kunnon orkestraatiot ison maailman tyyliin, ja pianoakin sekoittaa joukkoon, mutta saa nyt nähdä, mikä biisin kohtaloksi koituu. Eiköhän tuolle käyttöä löydy, vaikkei se tälle demolle ehtisikään.

Tästä jatketaan taas ensi viikolla. Luvassa on varmaan lisää kitaroita (mikäs sen hauskempaa) ja laulua jahka ääntä on palauteltu. Ja tarttis tuon Jounin varmaan jotain bassojakin äänityshommien lomassa soitella… Ennen bassojen nauhoituksia pitää kuitenkin miettiä, että mitä tuolta alataajuuksilta oikein pitäisi soittaa, kun biisit on hieman muuttuneet matkan varrella. Näillä eväillä kohti ensi viikkoa ja uusia seikkailuita. Päätän raporttini täältä tähän.

-Kari