Eihän nämä lopu koskaan a.k.a. Edelleen kitaroita

September 27th, 2007

Oltiin Jounin kanssa eilen illalla aloittelemassa biisin nro 2 pohjien naruttamista. Siihenhän oli toistaiseksi vain rummut valmiina. Eli kitaroita mentiin sovittelemaan nauhalle. Saa nähdä kauanko äänittäjän kunto kestää näitä yömyöhälle venyviä maratonsessioita. Ensimmäiset burn-outin merkit ovat ilmeisesti jo näkyvissä…

Etukäteen olin ajatellut, että biisi numero 1 tulee tuottamaan itselleni eniten tuskaa nauhoituksissa. No, osittainhan tuo pitikin paikkansa, kun en ole saanut sitä yhtä killeririffiä ainakaan vielä onnistuneesti nauhalle. Mutta kakkosbiisin piti olla aika helppoa kauraa. No, voitte varmaan jo arvata oliko asia näin. Ei ollut. Eilisiä kitaralinjoja tuli tahkottua varmaan triplasti niin paljon kuin aiemman biisin tapauksessa. Eikä kaikkia omia osuuksiani vielä edes ehditty saada purkkiin.

Soundien puolesta eilen saatiin hakea hieman vähemmän säröistä ja enemmän kirkkaampaa soundia kuin ekaan biisiin. Tiedä sitten oliko lopputulos tällainen. Oma Framuksen nuppinihan on aika kova hevipeli. Tuomiopäivän särösoundit irtoavat siitä kädenkäänteessä, mutta hiukan kevyempien rosojen ottaminen on oma taiteenlajinsa. (Mitä en ole vielä täysin sisäistänyt.) Puolustuksena täytyy sanoa, että kyllä Framuksesta saa hyvällä kitaralla ja kaulamikillä aivan helvetin hienot puhtaat sounditkin. Harmi sinänsä että puhtaita osuuksia ei tälle demolle ole varmaankaan juuri tulossa. Eiliseen biisiin tulee silti hieman rauhallisempi c-osa, johon hain sellaista mukavan lämmintä pikkurososoundia. Ratkaisu oli (niinkuin etukäteen olin arvellutkin) Schecterini Seymour Duncan ‘59 -kaulamikki, joka on kyllä aivan älyttömän hienosoundinen. Ei SG:ssäni olevat Gibsonin “sikakalliit” Classic ‘57 -mikit pärjää sille ollenkaan. Toki on varmasti kitaroillakin eroa. Pitäisikin vaihtaa joskus noita mikkejä päittäin että saisi asiasta selkoa. Toistaiseksi olen kuitenkin soitellut demon kaikki muut kitaraosuudet SG:lläni, pääasiassa siksi, että se on muovautunut omaan käteen niin tiukasti viimeisen vajaan vuoden aikana. Schecter on jäänyt pahasti paitsioon.

Kitarakamalätinöiden jälkeen takaisin itse biisiin. Nauhalle saatiin ainakin kohtuullisilla otoilla introa, kertosäettä ja c-osaa. Näitäkin saattaa joutua vielä uusimaan, mutta säkeistöä ei sitten saatu kunnolla sisään ollenkaan. Reilun kolmen tunnin soittamisen jälkeen alkoivat sormet olla jo siinä kunnossa, että katsottiin paremmaksi lopetella ja lähteä nukkumaan. Eli vielä on töitä tehtävänä tämän biisin kanssa. Lisäksi saatiin äänittäjä-Jounin kanssa aikaan kysymys siitä, pitäisikö säkeistössä soittaa Dsus2-soinnun sijaan ihan perus D5-sointu. Kiinnostavaa, eikö totta? Taiteenlajiksi kehittyneestä “ylimääräisten” kielten demppauksesta on vielä kerrottava sen verran, että eilen hylättiin sukat ja hanskat, ja tilalle tuli vaahtomuovi! Kuvia en valitettavasti tällä kertaa pystynyt tarjoamaan.

Jatketaan harjoituksia…

-Johannes