Kitarointi on vaikeaa, jos sitä ei osaa

September 23rd, 2007

Iltojen iltaa,

sitä on jo niin tottunut kirjoittamaan tänne nettisivuille englanniksi, että saa nähdä mitä tästä suomeksi tulee… Noh, yritetään nyt kuitenkin. Tässä muutama sananen tämänpäiväisistä kitaranauhoituksista.

Luvassa oli nopeahkoa palm mute -kuviota, sillä välin kun Johannes keskittyi rilluttelemaan Itämeren aalloilla. Olin yllättynyt kun käteni ei juurikaan väsynyt riffiä soittaessa. Riffin tekijänä täytyy todeta, että siinä kaivaa melkoisen kuopan itselleen kun tekee biiseihin sellaisia kitarajuttuja joita ei osaa itsekään soittaa… tyhmyyttä on monenlaista. Tarkoituksena siis oli lähinnä kokeilla soundeja ja mikityksiä, tai ainakin siihen anti aika pitkälti jäi johtuen allekirjoittaneen kohtalaisen tiukasta paskafiltteristä ja korkeintaan keskinkertaisista soittotaidoista. Samalla selvisi miksi Johannes on soittanut kyseistä kitaralinjaa: parinkymmenen oton jälkeen alkaa turhautuminen omaan osaamattomuuten nostaa päätään. Kun nauhoituksen alkuun lisättiin hieman enemmän tyhjää (eli minulla oli enemmän aikaa sisäistää klikin tempo), alkoi homma sujua huomattavasti paremmin. Muutaman hieman pieleen menneen oton jälkeen onnistuin kohtalaisen hyvin. Ainoastaan aivan lopussa tuli pieni moka, jonka johdosta raidalle tuli myös suosittu suomalainen voimasana, onneksi kuitenkin sellaiseen paikkaan että sen saa leikattua pois. Koska otto oli muuten hyvä, ja tuo pieni “moka” itseasiassa sopi biisiin hyvin, siirryimme seuraavaan raitaan. Seuraavana vuorossa oli sama kitaralinja mutta vain eri soundilla… eli kaikki hermostumisen merkit olivat ilmassa. Onneksi raita saatiin nauhalle kohtalaisen vaivattomasti muutamalla otolla ja soundin säädöllä.

Näin ne ammattilaisetkin mutettaa kitaroita…

Seuraavana vuorossa oli alleviivaava kitara säkeistöön, siinä ei suuria vaikeuksia ollut. Perusongelmaa timen kanssa, sisäinen metronomini kun tuppaa hakkaamaan aina hieman väärään tahtiin. Parin tunnin saldona oli muutama säkeistön kitararaita, joita ei välttämättä tulla edes käyttämään, sekä session lopussa improvisoitu feedback-häröily. Ei siis kovinkaan kummoinen saavutus, mutta nyt on peli auki kitaroiden osalta ja tästä on varmasti helpompi jatkaa.

Tähän loppuun vielä kamafriikeille ja muille asiasta kiinnostuneille tiedoksi, että sessioissa käytimme Hughes&Kettnerin Trilogy-nuppia ja viime viikonloppuna ostamaani Eminencen Swamp Thang -elementeillä varustettua Mojon 2×12-kaappia. Mikkeinä käytettiin Shuren 57:a ja Sennheiserin e606:a. Kitarana toimi PRS Tremonti SE, jota voin muuten estottomasti suositella kaikille. Ei kovinkaan kallis kitara, mutta todella hyvä soittaa, ja kaulaprofiili on minun käteen juuri sopiva.

Semmosia, tästä jatketaan taas ensi viikolla. Näihin kuviin ja tunnelmiin,

-Kari