The summer has reached Finland, at least for now. While we know you all are torching yourselves out on the beach, it would still be nice if you could surf the Internet for a while. Ever Since The Day is attending the Rockstarba contest by Radio Rock. Last year we made it to the semifinal phase, so this time it’s time to reach higher. Moreover, the song we are attending with is brand new! It’s called Repeat and it is one of the songs recorded last winter and spring. Now we need a mass of votes on the contest web site. So to hear the new song and to vote, click yourself to Radio Rock Rockstarba. Thank you!

We are also finishing our way too long break in live shows. On Thursday 3.6. we’ll conquer Klubi in Turku with two great bands, our friends Five Minutes For Myself and Bad King. If you hunger to hear some new ESTD songs live, be sure to get there!

Warm summer days to everybody!

-Johannes

The time has come to offer you bread and circuses in the form of two acoustic songs. The long-term plan is to make acoustic versions of both old and new songs and publish them every now and then.

These two songs were recorded in the fall/winter of 2009, and as we were drummerless at the time, Johannes was promoted to the position (with Cajón as his weapon). A position I envy cause let’s face it, deep down we all want to be drummers, right? Though I’m saying this myself, the versions turned out quite good, Repeat is a piece of perfection. If you do not agree, just pretend you do. The thought of someone not liking the versions is unbearable.

Ever Since The Day - There’s No Such Thing as a Free Favour. Please enjoy, I’m begging you!

-Kari

-Kari

Nauhamikistä pitää mainita sen verran, että laulusoundi oli todella miellyttävä. Pehmeä mutta erotteleva, ei niin kireä ja metallinen kuin mitä Studio Project:n konkkamikissä. Pidin kuulemastani, ja väittäisin että Karin äänelle tuo GA:n nauhamikki on mainio valinta. Valitettavasti tässä alkaa tehdä mieli kunnon mikkietuastetta nauhoitusta varten. Crestin mikseri on kyllä tarkoituksiin riittävän hyvä, mutta toisaalta hieman kompaktimpikin setti kelpaisi.

Toinen Karin nakki oli hänen kitaroidensa nauhoittaminen. Tämäkin rykäistiin suht pikaisesti parina iltana pakettiin. Raskaimman biisin osalta introon tuli veikeä kuvio josta myöhemmin tultaisiin käymään sähköpostin välityksellä kohtalaisen värikäs keskustelu. Samoin C-osaan ja outroon nauhotettiin muutama kitara, mutta niiden toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus ovat vielä mystiikkaa.

Slovariin tuli hiukan komppia säkeistöön täydentämään Johanneksen ilmavaa fiilistelyä. Kertsiin pantiin lisää rämistelyä ja outroon “lisää kitaroita”. Pari ekaa biisiä alkaa siis päästä muottiinsa vähitellen. Enää puuttu laulujen lisäksi slovarin outron “sooloilut/fiilistelyt” ja mahdollisesti muutama korjausotto. Sormet polttelee jo miksaamaan, mutta olen yrittänyt pidättäytyä moisesta. Vanhat merkit osoittavat että niin kauan kun jotain on nauhoittamatta, on parempi olla miksaamatta. Siitä yritän pitää kiinni.

- Jouni

Joulun aikaan studiotyö on lähes mahdotonta paristakin syystä. Ensimmäinen syy on että instrumenttien käsittely kinkunrasvaisilla käsillä enemmän tai vähemmän ähkyssä on äärimmäisen vaativaa. Toinen syy on se että ketään jätkistä ei ole lähimaillakaan kellaria.

Tällaisina aikoina on hyvä hoitaa bassoraitojen nauhoitukset. Joulun alla kävin eräänä iltana vetäisemässä slovarin bassot narulle. Basso kiinni DI boksiin ja rec päälle. Eipä siinä sen kummallisempia kikkailuja olisi tarvittu, mutta science experimentiksi meni kuitenkin sekin ilta. Piti sitten pidenneettyyn C-osaan kokeilla miten matalan vireen sitä pystyy Jaguarista ottamaan irti ilman että homma menee naurettavaksi tai jopa pykälän pidemmälle. Tulipahan taltioitua todellista flatkutusta tällä kertaa. Poikien ilmeet olisi ollut varmasti näkemisen arvoinen… Epäilen että Johannes olisi harhaillut jossain epäuskon ja ymmyrkäisyyden rajamailla, kun vastaavasti Kari olisi tyytynyt sisäisesti tuhahtamaan jotain KP:n suuntaista. Mitään sällit eivät ääneen sanoneet kuitenkaan, joten olen tyytyväinen.

Basson nauhoitus voisi näyttää myös tältä.

Muutamaa päivää myöhemmin kävin rykäisemässä rankimman biisin bassot narulle. Ajattelin että menen helpomman kaavan mukaan ja nauhoitan bassot pätkissä osa kerrallaan. Kun olin valmis, niin tyydyin toteamaan että soitto kuulostaa osien välillä siltä että soittaja ja soitin ja vire vaihtuisi vähän väliä. Totesin että vittu, mitä sitä pelleilemään ja soitin biisin sitten narulle putkeen. Kummasti enemmän fiilistä soitossa kun soittaa eikä nauhoita.

Itsensä nauhoittaminen pitäisi lukea kellaristudioiden kuolemansynteihin. Sen sain karvaasti todeta. Sitä keskittyy liikaa soittamiseen, ja tietyt laatutekijät ja perusjutut saattavat mennä liian pienellä huomiolla. Tuloksena oli bassoraita johon oli tavalla tai kolmannella vuotanut klikkiä oikein kunnolla. Saa olla melkoinen puurokorva ettei sellaista huomaa nauhoittaessa. Huomasin erheeni vasta kotiin päästyäni. Noh uusiksihan se meni. Kävin sitten joulun jälkeen debuggaamassa kytkentöjä ja nauhoittamassa raitani uudestaan. C-osaan vedin tällä kertaa varmuuden vuoksi vaihtoehtoisen linjan, kun lopullinen ajatus leijailee vielä ilmassa. Ehkä se selviää jahka Kari vetää kitaransa sisään.

- Jouni

Studiolöpinät jatkuu… Tässä yhteydessä mainittakoon että allekirjoittaneen ajan- ja paikantaju saattaa olla hämärtynyt, joten kirjoitusten sisältö saattaa olla erheellistä monilta osin. Mutta se ei estä sinua lukemasta tämänkertaista stooria.

Seuraavana toimenpiteenä päätimme läväyttää kannutettujen biisien päälle vähän kitaroita, sillä Johanneksen paikat syyhysivät joko suunnattomasta innokkuudesta päästä soittamaan tai sitten jostakin enemmän tai vähemmän eksoottisesta tartunnasta johtuen. Veikkaan ensimmäistä, sillä Johanneksen lomareissu oli vasta tuloillaan.

Ensitöikseen treenikselle päästyään mies kiskaisi kielet irti kitarasta, ja alkoi sovitella uusia stringejä. Ei ollut poika ekaa kertaa työn touhussa sillä sen verran ripeästi narut löysivät paikkansa. Jahka vire oli saatu kaivettua esiin alettiin tositoimet. Kuudestoistaosien osien pikkaaminen hengittämättä on äärimmäisen vaikeaa. Johannes ei edes yrittänyt, vaan hengitteli varsin rauhallisesti tikatessaan menemään. Kaikin puolin yllätyksetön nauhoitustuokio tapahtumien suhteen, joten ehkäpä katsastetaan sitten enemmän teknistä puolta.

Setuppi oli toteutettu niin että tarkoituksena oli tällä kertaa nauhoittaa vain kuiva signaali reamppausta tai plugareita varten. Kitarasta piuha aktiiviseen DI-boksiin, josta signaali haaroitettiin nauhoituskalustoon ja toisaalta taas Johanneksen Mesaan, jotta mies sai fiilistellä soitellessaan. Peruskauraa.

Illan mittaan vedimme molempiin biiseihin Johanneksen osuudet, ja fiilistelimme hiukan eri soundeilla. Rankempi osasto varsinkin murahteli mainiosti pelkkien pohjienkin kanssa. Fiilis oli session jälkeen mainio, Johanneskin hymyili tyytyväisenä varmasti vielä seuraavana aamunakin.

- Jouni

There was no drama involved, this was just a simple case of life getting in the way. As some of you might have read, Joni has recorded drums for what will probably become the next demo. You can follow the progress in the studio diaries in here.

Ensimmäinen nauhoituspäivä alkoi rumpujen virittelemisellä, sekä hienoisella rumpusoundien viilauksella.

Tässä vaiheessa etsittiin vielä basarimikille sopivaa paikkaa, mutta parhaaksi lääkkeeksi tuntui osoittautuvan kalvon reilu kiristäminen. Setti soundasi hyvältä kokonaisuutena, mutta jälkikäteenkin tuo basarimikkiin tarttuva soundi on yksinään jäätävä. Onneksi huonesoundi on mainio, joten mikäli muu jengi ei ajatusta tyrmää, tullee teoksen rumpusoundit olemaan kohtalaisen luomua ja tilasoundiin perustuvaa. Siinä sitä ollaan sitten ihmeissään kun rumpusetti kuulostaa rumpusetiltä eikä basarin ja virvelin tahdittamalta ja etäisesti jollakin peltejä muistuttavalla suhinalla varustetulta ns. rumpusoundilta. Noh, kyllä tämäkin tästä vielä saadaan pilattua moneen kertaan.

Nauhoitukset nykäistiin käyntiin slovarilla. Pojat olisivat halunneet aloitella jollain ihan muulla biisillä, mutta oman päähänpinttymäni takia halusin hoitaa tuon ensimmäiseksi pois alta. Itseasiassa rumpumikitysten suhteen hain juuri tähän biisiin sopivaa fiilistä, siinä ehkä perimmäinen syy haluuni aloittaa kyseisellä biisillä.

Joni paukutteli pariin kertaan biisin läpi samalla kun tein viimeiset hienosäädöt nauhoituskalustolle. Kari oli ohjeistanut biisin outroon pari lisäkiertoa eri tahtilajin kompilla, ja vetäissyt sen myös helppiraidalle. Siinä sitten hetki arvottiin että mites tää nyt pitikään vetää, kun Maestro itse ei paikalla ollut. Onneksi Johannes saapui paikalle ratkomaan tilannetta ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä miten tuo loppu vedetään sisään. Melkein siis pysyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa vetää rummut sisälle niin kuin livenä!

Eipä siinä muuta kuin punainen valo palamaan ja rummut narulle. Jonin rautaista keskittymistä pyrittiin järkyttämään hienoisesti off-time helppiraidalla, jota miehen pyynnöstä hilattiin aika ajoin hiljaisemmalle. Mies itse oli kärrännyt paikalle videokameran, jolla Johannes parhaan kykynsä mukaan yritti häiritä sekä soittajaa että nauhoittajaa. Mikäli tilamikkeihin tallentuneessa signaalissa häilyy epämääräinen varjo, tiedetään kenen suuntaan sormi osoittaa.

Ensimmäinen biisi meni aika kivutta narulle, muutama otto ja homma oli paketissa.

Ajatuksena oli saada parin biisin rummut narulle illan aikana, joten päätimme vaihtaa äärilaitaan ja ottaa koko satsin rankimman biisin käsittelyyn seuraavaksi. Koska rumpusounditkin oli jo edellisen biisin jäljltä melkein *köh* metallia *köh*, vedettiin se sisään suht samalla setupilla.

Saimme melko hyvän oton sisään, ja päätimme pitää kaffepaussin. Paussin aikana ilmestyi Maestro paikalle vähäsanaisena ja lyyhistyi treeniksen ovimatolle naputtamaan kuumia tekstareita salarakkailleen(?) kännykkänsä kanssa. Tarjosin miehelle luureja kuuntelua varten, mutta mies kieltäytyi. Otaksuin että Maestro totesi homman olevan Kuuntelematta Paskaa, joten miksi vaivautua. Hieman arvoituksellinen henkinen preesens, tai kenties sen puute nostatti kysymysmerkkejä varmasti myös Johannekselle ainakin ilmeestä päätellen. Noh, me olimme vauhdissa, mikäs sen tärkeämpää.

Johannes oli pelannut korttinsa oikein, sillä Joni saapui parin kahvikupposen kera “offiisilta”, jossa kahvin kera oli kuulemma muitakin herkkuja tarjolla. Johannes sai kahvit, meitsi veti luurit päähän ja tsekkaili soundeja ennen seuraavaa ottoa.

Rumpalin saatua kahvit koneeseen, vetäsimme pari ottoa sisään. Noin toisen rykäisyn jälkeen Maestro avasi sanaisen arkkunsa:

- “Voisko esittää yhen toivomuksen!”

Maailma seisahtui. Treeniksen tikittävä kello, joka niin monelle aikaisemmallekin nauhoitteelle on tallennettu, tuntui vaikenevan selittämättömiksi sekunneiksi. Katseet vaeltelivat kysyvinä kohti Maestroa ja tunsimme verenpaineen nousevan sekä hengen salpautuvan. Johanneksen naama valahti kalpeaksi, ja Jonin rumpukapulat vapisivat uhkaavasti - tai sitten hän rämisteli tremoloa snareen - kuka sellaista yksityiskohtaa muistamaan. Yhtä kaikki, ilmoille lensi Jonin vastine:

- “Toki!”

Karin muutosehdotuksen kuultuamme huokasimme helpotuksesta, sillä kyseessä oli vain maaginen Larsin laarista poimittu china-filli keskelle toista säkeistöä. Sillä siis mentäisiin yhteisen hyväksynnän saattelemana, ja “niinkuin livenä” teema jatkuisi ainakin toistaiseksi.

Kari vaipui hiljaisuuteen, Johannes keskittyi kuuntelemaan ja Joni soittamaan. Meitsi painoi playtä recin sijaan ja hukkasi hyvän oton. Tyydyin korjaamaan virheeni kommentilla jostain vituiks menneestä fillistä tms.

Virhe sinänsä koska joko kahvi alkoi vaikuttamaan tai sitten päivän pituus alkoi painaa Jonia. Seurauksena uusia ottoja joiden aikana Johannes ja Kari katosivat vähin äänin treenikseltä ja Jonin soitto katkeili kuin noiduttuna vähän väliä mitä kummallisimpiin käpyihin. Oliko Jonin flow kadonnut tältä päivältä, vai vieläkö homma rullaisi.

Joni keräsi itsensä ammattilaisen tavoin joko kiukulla tai sitten jollakin elämää suuremmalla meditaatiolla jota päälle päin oli mahdoton havaita. Joka tapauksessa mies löysi flownsa ja latasi biisin purkkiin, kunhan sai klikkiä kovemmalle ja helppiraitaa piiloon.

Päivän saldo siis parin biisin rummut ja pätkä videomateriaalia. Ihan suunnitelman mukaan.

- Jouni

Homma lähti todella lennokkaasti käyntiin, sillä poikien kanssa päätettiin lähteä liikenteeseen biiseillä joita on soiteltu jo kauan. Samoin ajateltiin että soitetaan biisit sisään niin kuin livenäkin on soitettu, eikä nysvätä sovituksia päivää ennen nauhoittamisen alkua niin kuin tapana on ollut. Takana on siis monta vuotta esituotantoa ja jäätävä määrä treeniä, vai kuinka..?

Eräänkin biisin esituotanto.

Valmistelut

Ennen varsinaisten nauhoitusten aloittamista on aina tehtävä kasa hankintoja, eikös vain? Tällä kertaa hommasin uuden konkkaparin ( Golden Age Project FC 4 ST) sekä 2kpl aktiivisia nauhamikkejä (GAP R1 active MK3 ribbon), joista nuo konkat tulivat korvaamaan kaluston selkeästi heikoimpana lenkkinä olleet t-bonen halpiskonkat. Nauhamikit sen sijaan ovat olleet jo kauan hankintalistalla, ja nauhoitukset oli hyvä syy kaivaa kuvetta ja ostaa ne samalla vaivalla.

GAP R1 active MK3 ribbon

Todettakoon heti, että molemmat kuulostavat hyvälle. Nauhamikkien soundista pidän erityisesti tilamikkeinä rummuille. Mukavan lämpöinen soundi ja 8-suuntakuvio takaa reilua tilantunnetta. Tuo suuntakuvio olikin yksi hankintaperuste, jos nyt perustella tarvitsee. Konkat menivät rumpuihin stereo-overheadeiksi, ja pikaisella kuuntelulla soundi pesee t-bonet mennen tullen. Kysymysmerkiksi jäi vielä kuinka “matched pair” oikein on kyseessä.

Muutaman päivän kokeilemisen jälkeen sain seuraavanlaisen asetelman kasaan:

BD: sennheiser e602
Snare: Bayerdynamic Opus 67 (Tälläkertaa hyllylle jäi sennheiserin e609, joka silloin tällöin on toiminut mainiosti)
Tomit: Bayerdynamic Opus 87
Hihat: T-bonen halpiskonkka.
OH: GAP FC 4 st pair

Tilamikeiksi sijoittelin seuraavat:
2kpl GAP R1
Shure sm 58
Studio Projects C1

Opus 67 snare mikkinä

Todennäköisesti noiden tilamikkien kanssa saan vielä päänsäryn vaihevirheiden muodossa.. Tosin eipä niitä kaikkia ole pakko käyttää loppupeleissä. Pitkään harkitsin stereo overhead + mono ambienssi settiä jotta homma pysyisi simppelinä, mutta kun on liikaa leluja niin leikkiminen ei ole helppoa.

Rumpujen mikkittelyn jälkeen vuorossa oli pohjien nauhotus Jonia varten. Kyseisen nakin yritti omia itselleen Johannes, mutta mielivaltaisesti aikatauluihin vedoten raahasin Karin treenikselle soittamaan pohjat. Viiden biisin “helppiraidat” saatiin kohtalaisen nopeasti narulle ja ei muutakun homma pakettiin ja kotiin. Helppiraidoissahan ei perinteisesti ole edes yritetty osua klikin tahtiin ja tälläkin kertaa siinä onnistuttiin ajoittain loistavasti.

Valmistelut alkaa olla paketissa, joten seuraavaksi onkin sitten tositoimien aika. Ensimmäisenä tulessa on Joni ja kannut.

- Jouni

Kohta on kulunut jo 4 kuukautta edellisestä nauhoituspäiväkirjan osiosta, homma takkuaa jopa odotettua enemmän. Foreveristä puuttuu edelleen viimeinen silaus, outron orkesterit on vielä viilaamatta. Edellisellä kerralla ongelmia aiheuttanut Logicin metronomi sentään saatiin toimimaan. Käyttäjävirhehän se oli.

Toisena biisinä nauhoitimme Repeat-nimisen kappaleen. Jos joskus olet erehtynyt keikoillemme ja olet jopa kiinnittänyt huomiota tuottamiimme ääniin, saatat muistaa, että Repeat on oikeastaan raskain biisimme. Siksi olikin sopivaa vaihtaa tahtilaji 4/4:sta valssiksi, ja tehdä sovituksesta folk-henkinen.

Johdot toimivat hyvin myös sisustuselementtinä.

Johanneksen hiekkalaatikko.

Cajon ja mikitys.

Koska olemme tiheän nauhoitustahdin ystäviä, Repeatin kitarat nauhoitettiin joskus lokakuussa, cajon marraskuussa ja laulut marras-joulukuun vaihteessa. Kuten arvata saattaa, työläin vaihe on tämän päiväkirjan raapustaminen.

Alkuperäinen tarkoitus oli pitää kappale varsin riisuttuna, ja jossain määrin tämä myös onnistui. Taustalauluja ei taida olla kahta enempää missään vaiheessa, kitaroiden kanssa en ihan onnistunut pitämään yhtä karsittua linjaa, mutta mistään vallista ei kuitenkaan voida puhua. Tälläkin kertaa kitarat jäivät minun harteilleni, kun Johannes oli hoitamassa jotain kiireellisiä pankkiasioita Sveitsissä. Kiitoksena tästä soitin kuitenkin kompit sen verran epätarkasti, että Johannes sai myöhemmin taistella cajonia nauhoittaessa komppiensa kanssa. Kiusa se on pienikin kiusa. Tärkeintä ei ole lopputulos, vaan henkilökohtainen voitto. Jos totta puhutaan, kitarointi on selvästi paremmin tahdissa kuin Foreverissa (muistaen kuitenkin, että tavoitteena on tehdä uskottavaa indietä), tasainen harjaus on helpompi pitää tahdissa. Johannes oli väliaikana opetellut oikeaoppisemman cajon-tekniikan, eli toinen käsi hanskaa sekä virvelin että basarin, ja toinen hoitaa haitsun virkaa. Foreverissä taisi vielä oikea käsi hoitaa basaria ja vasen virveliä, haikan loistaessa poissaolollaan.

“This is where the magic happens.”

Tällainen oli laulukioski Foreveria varten.

Tällä kertaa Jouni laittoi minut laulamaan vaatehuoneeseen. Heijastuksia tuli todennäköisesti huomattavasti vähemmän kuin Foreveria nauhoittaessa. Miksauksen puolesta Repeatissa on tällä hetkellä selvästi maanläheisempi ja luonnollisempi soundi, kun taas Forever lähentelee täydellistä esimerkkiä nykyajan radiosoundista. Lopputulos tulee todennäköisesti olemaan jotain näiden kahden väliltä. Olettaen siis, että tämä projekti joskus löytää tiensä päätökseen.

Palkkio.

Syyskuun numerossa (pahoittelen, että tämän lukunautinnon ilmestymisväli on täysin satunnainen) kerroin Foreverin hissiversion olevan vielä kesken. No arvatkaa vaan, onko se sitä vieläkin? Tottakai. Itseasiassa täysin samassa pisteessä kuin 4 kuukautta sitten. Ehkä pitäisi unohtaa palkkiot ja keskittyä olennaiseen. Snookeriin. Siinä vasta laji.

Kyllä tää tästä, vielä jonain päivänä. Ehkä. Vahva ehkä.

-Kari